Kuntien teknisellä toimialalla kaavoittajat ja rakennustarkastajat ovat kiinnostuneita tekoälystä, mutta moni opettelee uusia työkaluja omalla ajallaan ja omalla vastuullaan. Web Fellowsin tuore tutkimus osoittaa, että tekninen ja sosiaalinen tuki eivät yksin riitä. Tarvitaan myös selkeät pelisäännöt.
Tekoäly on tullut osaksi kuntien teknisen toimialan arkea, mutta sen käyttö on vasta alkuvaiheessa. Web Fellows Oy:n tutkijoiden Jarmo Pulkkisen ja Riku Koskelon tuoreen tutkimuksen mukaan noin 61 prosenttia kuntien kaavoituksen ja rakennusluvituksen työntekijöistä on käyttänyt tekoälyä työssään, mutta päivittäinen käyttö on vielä harvinaista.
Tulokset on julkaistu kesäkuussa 2026 vertaisarvioidussa Focus Localis -tiedejulkaisussa, joka keskittyy alue- ja paikallishallinnon tutkimukseen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin valtakunnallisella verkkokyselyllä syyskuussa 2025. Vastauksia saatiin 218 työntekijältä 104 kunnasta. Mukana oli runsas kolmannes Manner-Suomen kunnista ja kaikki 18 maakuntaa. Tutkimusta rahoitti Työsuojelurahasto.
Tutkimus kohdistui kuntien alueidenkäytön suunnitteluun ja rakennusluvitukseen, jotka ovat kunnallisen vallankäytön ydintoimintoja.
”Näissä tehtävissä viranhaltijat valmistelevat ja tekevät päätöksiä henkilökohtaisella virkavastuulla. Juuri tämä asetelma tekee toimialasta haasteellisen tekoälyn käyttöönoton näkökulmasta”, Pulkkinen toteaa.
Kelpaa rengiksi, ei isännäksi
Tekoälyä käytetään kunnissa eniten tekstin tuottamiseen, tiedonhakuun ja kääntämiseen. Vastaajat kertoivat esimerkiksi luonnostelevansa raportteja, muotoilevansa tiedotteita ja hakevansa rakentamislain pykäliä tekoälyn avulla. Selvästi käytetyimmät sovellukset olivat Microsoftin Copilot ja OpenAI:n ChatGPT.
Suhtautuminen tekoälyyn on samaan aikaan uteliasta ja varovaista. Eräs eteläpohjalainen vastaaja tiivisti asenteensa osuvasti: ”Tekoäly vaikuttaa hyvältä rengiltä, josta ei kannata tehdä isäntää!”.
Varovaisuudelle on tutkijoiden mukaan hyvät perusteet. Tekoäly tuottaa toisinaan virheellisiä tai vanhentuneita vastauksia, mikä on erityisen ongelmallista työssä, jossa päätökset perustuvat lainsäädäntöön. Eräs vastaaja kuvasi lupaharkintaa: ”Käytettävissä olevat aineistot eivät ole virheettömiä, jolloin tekoäly voi tehdä virheellisiä tulkintoja, jos ihminen ei katsele esim. ilmakuvia ja vanhoja karttoja.”
Oppiminen jää omalle vastuulle
Tutkimuksen mukaan viranhaltijat eivät saa riittävästi tukea tekoälyn käyttöön. Koettu sosiotekninen tuki jäi keskiarvoon 0,8 asteikolla 0–3. Tärkein tukilähde olivat omat kollegat, eivät organisaation viralliset tukirakenteet.
Moni työntekijä kokee jäävänsä uuden teknologian kanssa yksin. Eräs vastaaja kirjoitti suorasukaisesti, että tekoäly opetellaan ”manuaali kourassa ja/tai googlailemalla ja ENNEN KAIKKEA, käytännössä omalla vapaa-ajalla”. Toinen totesi, että ”tekoälyn opettelu on oman aloitteellisuuden varassa”.
Tilannetta selittävät monessa kunnassa niukat resurssit. Erään vastaajan mukaan IT-tuki on ulkoistettu, esihenkilön osaaminen ei riitä eikä opetteluun jää työaikaa, kun organisaatio on höylätty säästöissä ohueksi.
Yllättäen tuki koettiin vahvimmaksi asukasluvultaan pienimmissä, alle 3 000 asukkaan kunnissa. Havainto on suuntaa antava, mutta tutkijoiden mukaan läheiset kollegasuhteet ja pienen organisaation matala kynnys voivat korvata muodollisten tukirakenteiden puutetta.
”Kollegat nousivat aineistossa selvästi tärkeimmäksi tukilähteeksi. Se kertoo paljon kuntien arjesta. Kun IT-tuki on usein ulkoistettu ja resurssit ovat tiukalla, oman alan kollega on käytännössä se, jolta apua saa.
Tekninen ja sosiaalinen tuki eivät yksin riitä
Tutkimuksen keskeisin havainto haastaa totutun ajattelun tekoälyn käyttöönotosta. Suurimmat esteet eivät olleet teknisiä. Tärkeimmiksi käytön esteiksi nousivat hyötyjen epäselvyys, epäilyt luotettavuudesta, tietosuojahuolet sekä epävarmuus siitä, kuka vastaa tekoälyn tuottamista ratkaisuista.
Nämä kysymykset liittyvät suoraan viranhaltijan asemaan. Kun viranhaltija on henkilökohtaisessa juridisessa vastuussa, hän ei mielellään ota käyttöön työkalua, jonka vastuunjako on epäselvä.
Eräs vastaaja asetti selvän rajan: eettiset, moraaliset ja juridiset kysymykset on hänen mukaansa ratkaistava perinpohjaisesti, ennen kuin tekoälyä käytetään viranhaltijan tehtävissä ja päätösesitysten valmistelussa.
Havainto tukee yhtä tutkimuksen tärkeimmistä johtopäätöksistä. Tekninen tuki, kuten toimivat työkalut ja IT-apu, sekä sosiaalinen tuki, kuten kollegoiden kannustus, ovat välttämättömiä mutta riittämättömiä. Niiden rinnalle tarvitaan normatiivista tukea eli selkeitä, käytännössä sovellettavia linjauksia vastuusta, tietosuojasta ja eettisesti hyväksyttävästä käytöstä.
”Tähän asti on ajateltu, että tekoälyn käyttöönotto kunnissa ratkeaa työkaluilla ja koulutuksella. Aineistomme kertoo toisenlaisesta tilanteesta. Viranhaltijat tarvitsevat selkeät pelisäännöt tekoälyn käytölle. Mikä on sallittua, kuka vastaa ratkaisuista ja miten tietosuoja turvataan. Niin kauan kuin nämä linjaukset puuttuvat, varovaisuus on täysin perusteltua. Kutsumme tätä normatiiviseksi tueksi, ja se on yhtä välttämätöntä kuin työkalut ja kollegoiden apu”, Pulkkinen painottaa.
Tutkijat huomauttavat, että viranhaltijoiden varovaisuus on aiemmassa tutkimuksessa usein tulkittu muutosvastarinnaksi. Tämän tutkimuksen perusteella kiinnostusta tekoälyä kohtaan on, mutta epävarmuus on perusteltua niin kauan kuin pelisäännöt puuttuvat.
Mitä kuntien kannattaa tehdä?
Tutkimus tarjoaa kuntien johdolle ja päättäjille kolme konkreettista tehtävää.
Tekoälyn käytölle tarvitaan selkeät ohjeistukset, jotka ottavat kantaa vastuuseen, sallittuihin käyttötapoihin ja tietosuojaan.
Käyttöönoton alkuvaiheessa kannattaa hyödyntää vertaisoppimista, matalan kynnyksen kokeiluja ja sisäisiä mentoreita. Ne toimivat tutkimuksen mukaan paremmin kuin yleisluontoiset strategiset visiot.
Käytön vakiinnuttaminen vaatii konkreettisten hyötyjen osoittamista ja työtehtäviin kohdennettua koulutusta.
Lisätietoja:
Jarmo Pulkkinen
Tutkija (HTT), toimitusjohtaja
Web Fellows Oy
jarmo.pulkkinen@webfellows.fi