Sosiaalityöntekijä Mari Lönnberg toimii Satakunnan hyvinvointialueella projektipäällikkönä ja edistää tekoälyavusteisen kirjaamisen käyttöönottoa sosiaalihuollossa. Edelläkävijä-sarjassamme hän pohtii, miten ammattilaisen tapa toimia mahdollisesti muuttuu, kun tekoäly tuottaa kirjausluonnosta työn tueksi. Tekoälyavusteista kirjaamista kehitetään Sitran rahoittamassa yhteishankkeessa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kanssa.

Kerro taustastasi ja nykyisestä työstäsi
Olen laillistettu sosiaalityöntekijä ja tehnyt urani terveyssosiaalityössä, kuntoutuksessa sekä työikäisten sosiaalipalveluissa. Työskentelin 17 vuotta Laitilan Terveyskodissa muun muassa sotainvalidien palveluneuvojana. Satakunnassa olen työskennellyt lähinnä monialaisissa tehtävissä, joissa fokus on ollut työllistyminen ja työkyvyn tukeminen, ja työtä on tehty tiiviisti sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan ja työvoimaviranomaisten kanssa.

Aloitin elokuussa 2026 projektipäällikkönä Satakunnan hyvinvointialueella. Edistän tekoälyavusteisen kirjaamisen käyttöönottoa ja laajentamista sosiaalihuollon eri palveluissa  yhteisessä hankkeessa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kanssa.

Olen suorittanut maisteritutkinnon sosiaalityön lisäksi työn ja hyvinvoinnin koulutusohjelmassa, jossa opiskeltiin muun muassa työhyvinvoinnin johtamista ja työelämätutkimusta. Olen myös suorittanut hyvinvointiteknologian koulutusohjelmassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Nykyisessä tehtävässäni pääsen hyödyntämään laajasti näissä opinnoissa saamaani osaamista.

Olin kiinnostunut tietotekniikasta jo ennen sosiaalialalle siirtymistä. Kävin 1990-luvulla Kauppaopiston jälkeen tietotekniikan jatkolinjan ja säästin ensimmäiseen omaan tietokoneeseeni. Muistan edelleen, miten WordPerfect 5.1-tekstinkäsittelyohjelman sininen näyttö tuntui avaavan uuden maailman, jossa tekstiä pystyi muokkaamaan aivan eri tavalla kuin kirjoituskoneella.

Mitä sosiaalihuollon tekoälykirjaamisen yhteishankkeessa tehdään?
Molemmilla hyvinvointialueilla oli hyviä kokemuksia sosiaalihuollon tekoälyavusteisen kirjaamisen aiemmista piloteista. Edistämme nyt tekoälyavusteisen kirjaamisen laajamittaista käyttöönottoa sosiaalihuollon eri palveluissa ja kehitämme toimintamalleja sen tueksi. Varsinais-Suomen hyvinvointialue toimii hankkeen päätoteuttajana ja Satakunnan hyvinvointialue osatoteuttajana. Hanke on saanut Sitran rahoitusta.

Otin heti työni alussa yhteyttä Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kollegoihin, joiden kanssa tapaamme nyt säännöllisesti. Vaihdamme ajatuksia myös tapaamisten välillä. Tarkoituksena on jakaa hankkeen oppeja ja tuloksia muidenkin hyvinvointialueiden käyttöön.

Miten tekoälyavusteinen kirjaaminen voi muuttaa asiakkaan kohtaamista?
Toivon, että tekoälyavusteinen kirjaaminen auttaisi meitä keskittymään paremmin asiakkaaseen ja hänen tilanteeseensa. Esimerkiksi kotikäynnillä ammattilainen tekee havaintoja, joiden merkityksen ymmärtäminen edellyttää alan koulutusta ja työkokemusta.

Kiireessä kirjaamattomia asiakastapaamisia voi kertyä niin paljon, että kirjaaminen jää viikon loppuun tai vielä myöhemmäksi. Silloin tapaamisten yksityiskohtia joutuu palauttamaan mieleen jälkikäteen.

Yksi mahdollisuus olisi käydä tekoälyavustajan tuottamaa kirjausluonnosta läpi asiakkaan kanssa jo tapaamisen aikana. Asiakas voisi kertoa, vastaako teksti sitä, mistä yhdessä keskusteltiin.

Tapanani on ollut käydä mahdollisuuksien mukaan kirjauksia läpi asiakkaiden kanssa jo ennen tekoälyavustajien käyttöönottoa. Kokemukseni mukaan tämä on lisännyt läpinäkyvyyttä, auttanut varmistamaan, että olen ymmärtänyt asiakkaan tilanteen oikein, sekä vähentänyt omaa muistikuormaani. Hektisessä asiakastyössä kirjauksien läpikäyminen asiakkaan kanssa ei ole aina ollut mahdollista. Myös mobiilisti toimivien työvälineiden puute on rajoittanut mahdollisuuksia tehdä kirjauksia asiakastapaamisen aikana.

Mikä tekoälyavusteisessa kirjaamisessa mietityttää sinua?
Kirjoittaminen on ollut minulle tapa ajatella. Kun jäsennän asiakkaan tilannetta tekstiksi, muodostan samalla käsitystä siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu ja millaista tukea hän tarvitsee.

Olen pohtinut paljon, mitä tälle ajattelulle tapahtuu, kun tekoälyavustaja tuottaa kirjausluonnoksen. En ole vielä täysin sinut asian kanssa, vaikka tehtäväni on edistää juuri tekoälyavusteisen kirjaamisen käyttöönottoa.

Ammattilaisen täytyy edelleen arvioida asiakkaan tilannetta ja tarkistaa kirjauksen sisältö. Tekoälyavustajan pitäisi vapauttaa aikaa tähän ajattelutyöhön. Vastuu säilyy meillä ammattilaisilla.

Mitä tekoälyavusteisen kirjaamisen onnistunut käyttöönotto edellyttää?
Asiakastyötä tekevien työntekijöiden on päästävä mukaan kehittämiseen. He tietävät, millaisissa tilanteissa tekoälyavustajaa kannattaa käyttää ja mistä tekoälyavustajan ominaisuuksista on heidän työssään eniten apua.

Esihenkilöiden ja ylemmän johdon on huolehdittava siitä, että työntekijöillä on aikaa osallistua koulutuksiin ja opetella tekoälyavustajan käyttöä. Hankeorganisaatio voi tukea tätä työtä selkeyttämällä yhteisiä tavoitteita ja mittareita sekä raportoimalla käyttöönoton etenemistä.

Tekoälyavusteista kirjaamista kehitettäessä on arvioitava alusta lähtien, miten se palvelee työntekijän lisäksi myös asiakasta. Teemme sosiaalihuollon työtä asiakkaan kanssa ja hänen hyväkseen. Siksi myös asiakkaan mahdollisuus osallistua omien kirjaustensa läpikäymiseen on otettava huomioon.

Mikä tekoälyavusteisessa kirjaamisessa vielä hankaloittaa työntekijöiden arkea?
Tekoälyavustaja voi ehdottaa tietoja asiakirjan rakenteen mukaisesti, mutta työntekijän täytyy edelleen tehdä manuaalisesti valintoja asiakastietojärjestelmän valikoissa. Odotamme tekoälyavustajan ja asiakastietojärjestelmän välille tiedonsiirtoyhteyttä, jonka pitäisi vähentää käsin tehtävää työtä.

Myös asiakastyötä koskevien tietojen erillinen tilastointi turhauttaa. Jos kotikäynnistä jo kirjattuja tietoja joutuu syöttämään uudelleen tilastointia varten, työaikaa kuluu samojen tietojen käsittelyyn moneen kertaan.

Tekoälyavustajaan tulee uusia ominaisuuksia, joihin työntekijät eivät kiireessä ehdi perehtyä. Niiden opetteluun tarvitaan aikaa ja jatkuvaa tukea.

Osalle työntekijöistä tekoälyavustajan käyttö on jo muodostunut rutiiniksi. Toisten innostus on hiipunut muutaman huonon käyttökokemuksen jälkeen. Heille pitäisi tarjota tukea ja mahdollisuus kokeilla tekoälyavustajaa uudelleen omassa työssään.

Miten tekoälyavusteisen kirjaamisen hyötyjä pitäisi arvioida sosiaalihuollon työssä?
Minua kiinnostaa erityisesti se, kokevatko työntekijät hallitsevansa työtään paremmin tekoälyavustajan käyttöönoton jälkeen. Helpottaako kirjaaminen tekoälyn avulla arkea ja vähentääkö se kirjausrästejä? Mihin mahdollisesti vapautuva työaika käytetään?

Olen pohtinut myös, miten tekoälyavusteinen kirjaaminen vaikuttaa työhyvinvointiin ja voisivatko vaikutukset näkyä sairauspoissaolojen kehityksessä. Tulkinta on vaikeaa, koska työhyvinvointiin vaikuttaa moni asia. Kirjaamisen sujuvuudesta voisi puolestaan kertoa se, väheneekö erillisten kirjauspäivien tarve.

Johtaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten työntekijät kokevat tekoälyavustajan käyttöönoton. Jos työntekijöiltä odotetaan välittömästi suurempia suoritemääriä, kokemus työn helpottumisesta voi jäädä vähäiseksi. Ajansäästön rinnalla olisi tärkeää tarkastella myös sitä, miten työpäivä muuttuu, väheneekö työn muistikuorma ja vahvistuuko työn hallinnan tunne. Nämä tekijät ovat keskeisiä myös työhyvinvoinnin kannalta.

Mitä odotat tekoälyltä seuraavaksi?
Asiakkaan pitkästä palveluprosessista voi kertyä niin paljon tietoa, että kokonaisuuden hahmottaminen on ammattilaiselle haastavaa. Odotan, että tekoäly voisi koota tietoa helpommin tarkasteltavaan muotoon ja tukea siten arviointien, suunnitelmien ja päätöksenteon valmistelua.

Pidemmällä aikavälillä haluaisin ymmärtää paremmin, mitkä sosiaalihuollon työmenetelmät auttavat asiakkaita ja millaisissa tilanteissa. Asiakastyössä kertyy valtava määrä tietoa, mutta sen hyödyntäminen tiedolla johtamisessa ja toiminnan kehittämisessä on vielä rajallista.

Lähtisin sosiaalihuollon kehittämisessä aina ihmisen tarpeesta. Kun tarve on tunnistettu, voidaan arvioida, voisiko tekoäly auttaa siihen vastaamisessa. Tällä hetkellä tekoäly auttaa meitä kirjaamaan. Tulevaisuudessa toivon sen auttavan meitä ymmärtämään paremmin, mikä asiakkaan tilanteessa muuttuu, millaiset palvelut tuottavat asiakkaalle hyötyä ja miten voimme kohdentaa osaamista ja voimavaroja mahdollisimman vaikuttavasti.

Tekoälyn suurin mahdollisuus ei välttämättä ole kirjaamisen nopeuttamisessa. Oleellisinta on, että pystymme hyödyntämään sosiaalihuollossa kertyvää tietoa nykyistä paremmin asiakkaiden hyväksi.