Kaikkien Manner-Suomen kuntien on otettava käyttöön uusi rakennetun ympäristön Ryhti-tietojärjestelmä vuoteen 2029 mennessä. Jarmo Pulkkisen (HTT) tuore tutkimus osoittaa, että järjestelmän hyödyt tunnistetaan kaikenkokoisissa kunnissa, mutta lakivelvoitteiden toimeenpanon edellytykset eroavat jyrkästi kuntien välillä. Kyselyyn vastasi työntekijöitä ja johtajia peräti 91 prosentista Manner-Suomen kunnista.
Kuntien on jatkossa toimitettava kaava- ja rakennuslupatietoja kansalliseen Ryhti-tietojärjestelmään koneluettavassa tietomallimuodossa. Lakivelvoite on sama riippumatta siitä, onko kyseessä yli 600 000 asukkaan Helsinki vai alle 3 000 asukkaan maaseutukunta, jossa yksi viranhaltija vastaa kaikista teknisen toimialan tehtävistä.
Jarmo Pulkkinen (HTT) tutki, millaisena lakivelvoite näyttäytyy kuntien arjessa. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä kuntien kaavoituksen ja rakennusluvituksen asiantuntijoilta ja johtajilta vuonna 2024 osana ympäristöministeriön Ryhti-hanketta.
Vastauksia saatiin 268 kunnasta 350 vastaajalta ja avovastauksia kertyi yli 30 000 sanaa.
Tulokset julkaistiin 6.8.2026 vertaisarvioidussa Hallinnon Tutkimus -lehdessä. Tutkimusta on rahoittanut Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS.
Kunnat arvioivat tietojärjestelmän kohtalaisen hyödyllisenä
Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista on, ettei järjestelmän koettu hyödyllisyys eronnut tilastollisesti asukasluvultaan eri kokoisten kuntien välillä. Kaikissa kokoluokissa Ryhti-tietojärjestelmää pidettiin keskimäärin kohtalaisen hyödyllisenä (keskiarvo noin 3 asteikolla 1–5).
Keskeisiksi hyödyiksi arvioitiin rakennetun ympäristön tietojen yhtenäistäminen ja koneluettavuus, tietojen saatavuus yhdestä paikasta, tiedonsiirron automatisointi rajapinnoilla sekä tietoaineistojen laadun paraneminen.
Suurelle kaupungille jatkumo, pienelle kunnalle lisätaakka
Suurissa kaupungeissa Ryhti-uudistus kuvattiin luontevaksi jatkoksi jo käynnissä olevalle digitalisaatiotyölle. Sen sijaan pienissä kunnissa järjestelmän käyttöönoton velvoite koettiin lisätaakaksi. Suurimpana haasteena oli työntekijöiden aikapula.
Kaavoitusta ja rakennusluvitusta hoitaa monessa kunnassa yksi tai muutama henkilö, joiden on perehdyttävä uudistukseen muiden tehtäviensä ohella.
Eräs alle 3 000 asukkaan kunnan vastaaja kuvasi tilannetta: ”Resurssien ja rahan puute. Ryhti hanke tässä kohtaa täysin ylimääräinen kulu kunnille. Kunnat maksavat jo Lupapisteen kehitysmaksun, taustajärjestelmän kehitysmaksun ja ryhti hankkeen. Ja ne eivät ole pieniä maksuja”.
Kriittiset näkemykset eivät rajoittuneet vain pieniin kuntiin. Myös suurissa kaupungeissa kyseenalaistettiin toteutustapa ja se, kohdistuvatko hyödyt kunnille vai valtionhallinnolle. Kritiikki kohdistui uudistuksen toteutus- ja resursointitapaan, ei digitalisaatioon sinänsä.
Pienimmät kunnat pulassa
Digitalisaatiolla tavoitellaan toiminnan tehostumista ja resurssisäästöjä, mutta Ryhti-järjestelmän käyttöönotto vaatii juuri niitä resursseja, joita pienillä kunnilla on vähiten: työaikaa, rahaa ja osaavaa henkilöstöä.
”Pelkkä taloudellinen avustus ei ratkaise ongelmaa, jos kunnalla ei ole mahdollisuutta rekrytoida henkilöstöä, järjestää sijaisia tai vapauttaa nykyisiä työntekijöitä muista tehtävistä. Käytännössä kriittisin resurssi voi olla osaavan työntekijän käytettävissä oleva aika”, Pulkkinen toteaa.
Kokemus ajanpuutteesta liittyi aineistossa myös henkilöstön ikärakenteeseen. Useat pienten kuntien vastaajat kertoivat olevansa lähellä eläkeikää tai olevansa ainoa henkilö, joka hoitaa tehtäväaluetta kunnassa.
Kun paikallinen toimeenpanokapasiteetti on niukka, tutkimuksen mukaan vaarana on, että Ryhti-velvoite toteutetaan ensisijaisesti vain muodollisesti ja tiedot tuotetaan lain edellyttämällä vähimmäistasolla. Tällöin uudistukselle asetetut laajemmat hyödyt, kuten viranomaisten välisen tiedonkulun ja kuntalaisille tarjottavien palvelujen parantuminen, voivat jäädä osittain saavuttamatta.
Odottelu kasvattaa kuntien välisiä eroja
Monissa kunnissa tilannetta seurataan sivusta ja odotetaan, että ohjelmistotoimittajat saavat Ryhti-yhteensopivat versiot valmiiksi. Eräs vastaaja noin 30 000 asukkaan kunnasta kiteytti: ”On jotenkin odottava tunnelma. Odotetaan, että tulisi pakkotilanne ja toimitaan ehkä sitten?”.
Kunta ei voi siirtyä uuteen toimintatapaan ennen kuin sen käyttämät ohjelmistot tukevat Ryhti-vaatimuksia, eikä kunnilla ole juuri keinoja vaikuttaa toimittajien tuotekehityksen aikatauluihin. Aineistossa nousi esiin myös kuntien riippuvuus kaavoituskonsulteista.
Pulkkisen mukaan kuntien strateginen odottaminen on ymmärrettävä reaktio lainsäädännön ja markkinoiden epävarmuuteen. Tämä odottaminen on kuitenkin kasvattanut kuntien välisiä eroja, koska asukasluvultaan suurimmat edelläkävijäkunnat kerryttävät uutta digitaalista osaamista jo nyt.
Valtion toimet tuottavat sekä pakkoa että tukea
Ryhti-lakivelvoite käynnisti siihen liittyviä valmisteluja myös kunnissa, joissa digitalisaatio ei muuten välttämättä olisi edennyt. Samalla velvoitteen koettiin tulevan paikallishallinnon ulkopuolelta tavalla, joka ei aina riittävästi huomioinut kuntien erilaisia lähtökohtia.
Eräs vastaaja 3 000 asukkaan kunnasta tiivisti: ”Ylhäältä päin annettu järjestelmä, lisää kuntien taakkaa, pitäisi toteuttaa se taho joka on keksinyt”.
Valtion myöntämä rahoitustuki oli kuitenkin edistänyt valmistautumista. Useat vastaajat mainitsivat ympäristöministeriön avustukset keskeiseksi syyksi siihen, että kunnassa oli ryhdytty valmisteluihin.
Yhteistyöllä jaetaan osaamista ja taakkaa
Kuntien välinen yhteistyö nousee aineistossa esiin sekä toiveena että olemassa olevana käytäntönä. Pienten kuntien vastauksissa yhteistyö on ennen kaikkea selviytymisen keino.
Yhteiset rakennustarkastajat, naapurikuntien vertaistuki ja alueelliset kehittämishankkeet auttavat jakamaan osaamista ja työtaakkaa.
Suurten kaupunkien yhteistyöhön liittyvissä vastauksissa painottuivat vertaisoppiminen ja strateginen verkostoituminen.
Neljä suositusta tuleville digihankkeille
Tutkimuksen perusteella Ryhti-uudistuksen ja vastaavien kuntia koskevien kansallisten digitalisaatiohankkeiden toimeenpanossa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin kysymyksiin.
1) Kuntien tuki on kohdennettava kuntien lähtötilanteiden mukaan. Pienille kunnille tarvitaan esimerkiksi käytännön työtä tukevia tiimejä ja koulutusta.
2) Uudistukseen on varattava työaikaa. Taloudellisen tuen rinnalla tarvitaan ratkaisuja, joilla työntekijöille voidaan vapauttaa aikaa käyttöönoton valmisteluun ja uuden oppimiseen.
3) Kuntien välistä yhteistyötä on vahvistettava. Yhteiset rakennustarkastajat ja kaavoittajat, seudulliset hankkeet sekä yhteiset koulutukset vähentävät riippuvuutta yksittäisistä avainhenkilöistä.
4) Ohjelmistotoimittajat ja kaavoituskonsultit on kytkettävä valmisteluun riittävän varhaisessa vaiheessa. Tietojen ja toimintatapojen yhtenäistämisellä ja järjestelmätoimittajayhteistyöllä voidaan lyhentää lakivelvoitteen ja markkinoilla olevien ratkaisujen välistä viivettä.
Lataa hyötyjen ja haittojen taulukko tästä
Lisätietoja
Lisätietoa:
Jarmo Pulkkinen
Tutkija (hallintotieteiden tohtori)
Web Fellows Oy
jarmo.pulkkinen@webfellows.fi